Muutosta ilmassa

Kävin lauantaina Rovaniemen teatterissa katsomassa ajatuksia herättävän näytelmän Sarasvatin hiekkaa, joka perustuu Risto Isomäen samannimiseen romaaniin. Olen viime aikoina käynyt katsomassa lähinnä musikaaleja ja muita kevyitä ilotteluita, joten oli varsin virkistävää nähdä kerrankin  näytelmä,  joka avasi silmiä ja antoi ihan oikeasti pohdiskeltavaa.

Sarasvatin hiekkaa on ekologinen trilleri, joka perustuu tieteellisiin faktoihin ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Romaani on kirjoitettu vuonna 2005, minkä jälkeen on tapahtunut paljon. Esimerkiksi viime keväänä Japanin Fukushiman ydinvoimalaan iskenyt maanjäristys ja tsunami muistuttavat pelottavan paljon Isomäen kirjan tarinaa. Näytelmän jälkeen jäikin väkisin pohtimaan, mikä osa tarinasta oli fiktiota, mikä puolestaan voi oikeasti tapahtua.

”Sarasvatin hiekkaa -esityksen tarkoituksena on avata silmiä ja herättää keskusteluun ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta olennaisia globaaaleja kysymyksiä.”

Myös kontiolahtelainen Rospuutto -teatteriryhmä on tehnyt oman tulkintansa Sarasvatin hiekkaa -romaanista. Ryhmä lähtee näytelmän kanssa kiertueelle ja saapuu Kajaaniin 2.11.2011. Kajaanin teatterissa nähdään siis näytelmästä ainoastaan yksi esitys ja uskallan esittää, että jos aiot tänä syksynä käydä katsomassa vain yhden teatteriesityksen, olkoon se tämä.

Lue lisää Kajaanin kaupunginteatterin sivuilta  tai ke 12.10.2011 Helsingin Sanomien Kulttuuri-sivuilta

Kulunut kesä oli helteinen, kuulemma kesäkuun alusta mitattuna keskilämpötila oli korkein 23 vuoteen. Heinäkuu oli jopa yksi kuumimmista 50 vuoteen, vaikkakin edellisvuonna oli vielä tätäkin kesää kuumempi. Toisaalta Uudessa-Seelannissa kärvistellään uutisten mukaan poikkeuksellisen kylmässä talvisäässä – luntakin siellä on tullut ensi kertaa vuosikymmeniin.

Yksittäisistä kuumista tai kylmistä kausista ei toki pidä vetää hätiköityjä johtopäätöksiä. En siis tietenkään väitä, että nämä meillä poikkeuksellisen kuumat tai toisella puolen maapalloa poikkeuksellisen kylmät säät johtuisivat yksiselitteisesti ilmastonmuutoksesta. Väkisin kuitenkin mietityttää, kuinka paljon erilaiset sään ääri-ilmiöt tulevat yleistymään seuraavina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutos kun edistyy ja alkaa olla kiire, jotta ilmastopäästöjä onnistutaan leikkaamaan riittävästi pahimpien uhkakuvien toteutumisen ehkäisemiseksi.

Suomen kuusi suurinta kaupunkia ovatkin jo ryhtyneet toimeen: Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Turun ja Oulun kaupunginjohtajat perustivat yhteisen ilmastoverkoston viime helmikuussa. Ilmastoverkosto pyrkii konkreettisiin hankkeisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Viime viikolla kaupunginjohtajat julkaisivat yhteisen ilmastokannanoton. Kannanotossa korostetaan kaupunkien vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja esitetään kuusi konkreettista ilmastoaloitetta, joita suurimmat kaupungit aikovat yhteistyössä edistää.

Kaupunginjohtajat päättivät viedä eteenpäin seuraavia yhteisiä ilmastotekoja:

• energiaviisaan rakentamisen tiekartan laatimista kuhunkin kaupunkiin
• rakentamisen ohjauksen ja rakennusvalvonnan kehittämistä energianeuvonnan ja laadunohjauksen suuntaan
• ilmastoneuvonnan kehittämistä ja asukkaiden ilmastotekojen tukemista kaupunkien yhteisprojektilla
• ekotukihenkilöiden nimeämistä työpaikoille
• matkustustarpeen vähentämistä ottamalla käyttöön videoneuvottelut
• budjetoinnin ilmastovaikutusten arviointia

Ilmastonsuojelu ei tietenkään ole vain suurimpien kaupunkien asia, vaan kaikkien kuntien tulisi liittyä ilmastotalkoisiin. Kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajat kannustavatkin esimerkillään myös kaikkia muita kuntia tarttumaan toimeen ja tekemään konkreettisia ilmastotekoja.

Lue lisää kaupunginjohtajien ilmastokannanotosta täältä >>