Tulevana lauantaina 26.3 vietetään jälleen maailmanlaajuista Earth Houria. Tuhannet ja taas tuhannet yksityiset ihmiset, yritykset ja julkisyhteisöt ympäri maapalloa sammuttavat valonsa tunniksi klo 20.30–21.30 välisenä aikana. Kyseessä on symbolinen ele ilmaston puolesta. Toki se säästää myös jonkin verran sähköäkin.
Earth Hour on maailmanlaajuinen ilmastotempaus, jossa miljoonat ihmiset sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä. Myös useat kunnat ja kaupungit osallistuvat Earth Hour -tapahtumaan. Yksi näistä osallistujista on Kajaanin kaupunki. Monet tunnetut monumentit, kuten Eiffel-torni Pariisissa tai Kristus-patsas Rio de Janeirossa, pimentävät valaistuksensa tunnin ajaksi.
Viime vuonna lähes 90 suomalaista kuntaa tai kaupunkia osallistui tapahtumaan, ja maailmanlaajuisesti osallistuneiden kuntien määrä nousi yli neljän tuhannen. Kaiken kaikkiaan Earth Houriin osallistui viime vuonna yli miljardi ihmistä.
Earth Hour -kampanja muistuttaa, että tunti ei kuitenkaan riitä, vaan meidän kaikkien täytyy enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kampanja haastaakin ihmisiä tekemään oman lupauksensa ilmastonsuojelemiseksi. Muutama esimerkki lupauksista:
- Lupaan kävellä, pyöräillä tai kulkea julkisilla liikennevälineillä aina kun se on mahdollista.
- Lupaan alentaa sisälämpötilaa asunnossani yhdellä asteella.
- Lupaan siirtyä käyttämään ympäristöystävällisesti tuotettua sähköä.
- Lupaan nauttia useammin kasvisruokaa.
Tee Sinäkin oma ilmastolupauksesi osoitteessa www.beyondthehour.org ja sammuta valot lauantaina ilmaston puolesta!
Näin viikonloppuna Kajaanin keskustassa Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) Ekoenergia-kampanjan ulkomainoksen, jossa muistutetaan, että fossiilisilla polttoaineilla tai ydinvoimalla ei tuotettaisi sähköä, ellei sitä ostettaisi. Ostamalla ekoenergiaa kotitaloudet voivat siis vaikuttaa siihen, millaista sähköä markkinoille tuotetaan. Toisaalta kampanja myös muistuttaa, että uusiutuvissakin energiamuodoissa on eroja – siksi vain parhaimmat niistä saavat Ekoenergia-merkin.
Ulkomainoksen nähdessäni muistin, että kahdessa aiemmassa ympäristömerkki-aiheisesta postauksestani jäi puuttumaan yksi tärkeä ympäristömerkki eli juurikin Ekoenergia-merkki.
Ekoenergia-merkki (entinen Norppaenergia-merkki) on SLL:n myöntämä energian ympäristömerkki, joka osoittaa kuluttajille ympäristön kannalta parhaat energiamuodot. Ekoenergia-merkki voidaan myöntää SLL:n kriteerit täyttävälle tuulivoimalle, biopolttoaineille, vanhalle vesivoimalle ja aurinkopaneeleilla tuotetulle energialle sekä energiansäästöä edistäville palveluille.
Myös kainuulaista ekoenergia-merkittyä sähköä on saatavilla, sillä Ekosähkö tarjoaa Kajaanissa, Ristijärvellä ja muualla Suomessa sijaitsevissa pienvoimalaitoksissa kokonaan uusiutuvalla bioenergialla, tuulella ja vesivoimalla tuotettua sähköä.
Miksi sitten valita ns. vihreää sähköä? Yksinkertaisesti siksi, että fossiilisilla polttoaineilla tuotettu energia on suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja. Mitä vähemmän fossiilisia polttoaineita käytetään, sitä vähemmän päästöjä syntyy. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ympäristölle haitatonta energiantuotantoa ei ole olemassakaan. Ekoenergiaakin ostavien kannattaa panostaa energiansäästöön – samalla pienenee sähkölaskukin.
Lue lisää Ekoenergiasta ja kilpailuta edullisin ekoenergia-merkityn sähkön toimittaja täällä>>
Filed under: Kuluttaminen
Viime viikolla kirjoittelin tavaroiden ja palveluiden ympäristömyötäisyydestä viestivästä pohjoismaisesta Joutsenmerkistä, joten tänään lienee paikallaan jatkaa aiheesta ruokaostosten näkövinkkelistä. Ruokatuotteille ei valitettavasti ole olemassa – ainakaan ilmastonäkökulmasta – yksiselitteistä ympäristömerkkiä, mutta onneksi joitakin valintoja helpottavia merkintöjä niihinkin on saatavilla.
Meidän taloudessamme ruokaostosreissut voivat kestää välillä kohtuuttoman kauan, kun vertailemme eri vaihtoehtojen ekologisuutta, ominaisuuksia, hintaa, alkuperää ja terveysvaikutuksia. Punnitsemme eri vaihtoja: Onko parempi ostaa kotimainen ei-luomutuote vai ulkomainen luomutuote? Tai valitako omassa maakunnassa tuotettuja ”tavallisia” kasviksia vaiko muualla Suomessa tuotettuja luomukasviksia? Onko parempi valita kotimaisia kasvihuoneessa tuotettuja vai ulkomailta lennätettyjä tomaatteja? Entä valitako kotimaista vaiko Reilun kaupan hunajaa? Viimeaikaisin hitti on ollut tuotteiden E-koodien vertailu – niitä tuntuu olevan erittäin vaikeaa välttää.
Edellä mainittuihin kysymyksiin tuntuu olevan vaikea löytää yksiselitteistä vastausta. Itse uskon, että monesti turvallisin valinta on kotimainen luomutuote. Onneksi luomutuotantoa valvotaan tarkoin, ja merkki myönnetään vain tietyt kriteerit täyttäville tuotteille.
Ilmastonäkökulmasta en kuitenkaan ole 100-prosenttisen varma, onko luomu parempi valinta vai ei. Arviot luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista ovat osittain ristiriitaisia. Luomuviljelyssä ei käytetä kemiallisia typpilannoitteita, mikä vähentää dityppioksidipäästöjä ja fossiilisten energialähteiden kulutusta. Toisaalta luomuviljelyn tuottavuus on alhaisempi, joten samaa ruokamäärää kohti tarvitaan enemmän peltoalaa, eläimiä ja työkoneiden käyttöä, mikä puolestaan lisää päästöjä. Luomutuotteiden suosiminen on kuitenkin perusteltua muista ympäristösyistä.
Ostan mielelläni myös lähiruokaa – mieluiten lähellä tuotettua luomuruokaa. Lähiruoka edistää kestävää kehitystä, sillä
- lähiruoan kuljetusmatkat ovat lyhyitä, mikä vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä
- pakkausmateriaaleja tarvitaan vähemmän
- tuotanto on usein pienimuotoista ja siinä voidaan käyttää paikallisia, uusiutuvia energianlähteitä
- luonnonvarojen paikallinen kierrätys onnistuu
- lisäaineiden tarve vähenee ja ruoka on tuoretta
- kriisiaikojen omavaraisuus ja kotimainen tuotanto säilyvät
- maaseudun elinvoimaisuus ja maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus vahvistuvat
- lähiruoka työllistää ja tukee paikallisia elinkeinoja
- alueellinen ruokaperinne säilyy, yhteydet tuottajan ja kuluttajan välillä ovat mahdollisia
(Lähde: Kuluttajavirasto)
Minusta syksyllä uudistettu Kainuussa tuotettu -merkki on hyvä, ja auttaa kaupassa nopeasti erottamaan mm. lähellä tuotettuja kasviksia. Kannattaa lukea lähiruoasta lisää Kainuulainen lähiruoka-blogista ja käydä ravintola Torerossa Kajaanissa maistamassa lähiruokalounasta joka torstai toukokuuhun saakka.
Toisaalta ilmastonäkökulmasta olennaisinta ei monestikaan ole tuotteen kuljetuksen aiheuttamat päästöt, vaan tuotannon aiheuttamat päästöt. Kuljetusmatkojen pieni osuus selittyy suurilla kuljetuserillä: jos vaikkapa Brasiliasta tuodaan Suomeen tavaraa isolla rahtilaivalla, ympäristötaakka jakautuu kaikkien tuotteiden kesken ja yksittäisen tuotteen osuus jää pieneksi. Kotimaisen tomaatin ja kurkun hiilijalanjälkeä taas kasvattaa erityisesti näin talviaikaan kasvihuoneviljelyn vaatima lämpö ja valo. Mikäli kasvihuonetuotantoon käytetty energia ei ole tuotettu uusiutuvista energialähteistä, on kasvihuonetomaattien hiilijalanjälki espanjalaisia tomaatteja huomattavasti suurempi. Toisaalta suomalaisten kasvihuonetomaattien valintaa voidaan puolustaa muilla argumenteilla: esimerkiksi torjunta-aineiden käyttö, ympäristön kemikaalistuminen, vedenkulutus ja tomaattiviljelmillä työskentelevien afrikkalaisten siirtotyöläisten epäeettinen kohtelu ovat Espanjassa suuria ongelmia.
Ulkomaisista tuotteista – siis sellaisista, joita ei Suomessa kasva lainkaan, kuten kahvi, banaani tai kaakao – valitsen Reilun kaupan tuotteita, jos sellaisia ko. tuoteryhmässä on tarjolla. Valitsemalla Reilua varmistan, että ne on tuotettu paitsi eettisesti hyväksytyin keinoin, myös tiukkoja ympäristökriteereitä noudattaen. Reilun kaupan tuotteet eivät läheskään aina ole luomua, mutta merkin ympäristökriteereissä on omat kohtansa ympäristövaikutusten arvioinnille, suunnittelulle ja valvonnalle, kemikaalien käytölle, maaperästä ja vesistöstä huolehtimiselle ja geeniteknisesti muunneltuihin organismeihin liittyville kielloille. Osa ympäristökriteereistä edesauttaa suoraan myös ilmastonsuojelua, mistä saat lisätietoa täältä >>.
Odottelen kovasti sitä, että tulevaisuudessa näen suoraan ruokapaketin kylkeen painetusta merkistä, onko ko. tuote ilmastoystävällinen valinta vai ei. Ilmastomerkkiähän suunnitellaan jo, mutta haasteellisinta lienee löytää keinoja vertailla eri tuoteryhmiä keskenään. Esimerkiksi lihavalmiste A voi olla lihavalmistetta B ilmastomyötäisemmin tuotettu, mutta silti kaikkien lihavalmisteiden tuottaminen aiheuttaa huomattavasti enemmän ilmastopäästöjä kuin vaikkapa soijanakin valmistus. Toisaalta jos kuluttaja haluaa ostaa nimenomaan lihavalmisteen, olisi hyvä, jos jonkinlainen merkki auttaisi löytämään tuoteryhmän sisältä ilmastoystävällisimmän vaihtoehdon. Yksittäisiä avauksia on jo tehty, ja esimerkiksi Raisio on lanseerannut hiilidioksidimittarin, joka helposti ymmärrettävin värikoodein ilmaisee tuotteen valmistuksen aiheuttaneet hiilidioksidipäästöt. Jäämme siis odottamaan, että tulevaisuus tuo tullessaan selkeät ilmastomerkinnät helpottamaan meidänkin ruokaostosten tekemistä.
Filed under: Kuluttaminen
Näin vaalikeväänä lienee paikallaan muistuttaa äänestämisen merkityksestä – tosin tässä yhteydessä lähinnä lompakolla äänestämisen vaikutusvallasta. Me kuluttajat näet teemme tärkeitä ympäristövalintoja päivittäin kaupan ostoshyllyjen välillä.
Eri tuotteiden ympäristövaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida, jos ei ole alan asiantuntija. Onneksi käyttötavaroiden ympäristövertailua ovat helpottamassa ympäristömerkit. Itse valitsen aina ympäristömerkittyjä tuotteita, jos kyseisestä tuoteryhmästä sellaisia löytyy. Onneksi ympäristömerkittyjen tuotteiden kirjo kasvaa jatkuvasti, ja nyt niitä on saatavilla jopa palveluillekin, kuten hotelleille ja ravintoloille.
Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki on varmasti sinullekin tuttu, sehän näyttää tältä.
Joutsenmerkki on Pohjoismaiden virallinen ympäristömerkki. Joutsenmerkin on tarkoitus toimia esimerkkinä ja antaa kuluttajille entistä selkeämpiä valintamahdollisuuksia. Sama koskee myös julkisen sektorin vihreitä hankintoja, ei vain yksittäisen kuluttajan ostopäätöksiä. Joutsenmerkki huomioi eri ympäristövaikutukset hyvin monipuolisesti tuotteen/palvelun koko elinkaaren ajalta. Tällaisia vaikutuksia ovat mm. ilmaston lämpeneminen, vesistöjen rehevöityminen ja ympäristön kemikalisoituminen.
Joutsenmerkki myönnetään vain tuotteille ja palveluille, jotka omassa ryhmässään kuuluvat ympäristön kannalta parhaiden joukkoon. Merkin vaatimukset asetetaan siten, että enintään 20–30 % ryhmän tuotteista/palveluista pystyy läpäisemään ne. Tuotteille myönnetään ympäristömerkki vain määräajaksi, ja vaatimuksia kiristetään jatkuvasti, joten ympäristömerkki pitää hakea tuotteelle määräajoin uudelleen. Siten varmistetaan, tuotteiden haitalliset ympäristövaikutukset vähenevät jatkuvasti ja Joutsenmerkityt tuotteet ovat aina sen hetken ympäristömyötäisyyden parhaimmistoa.
Ei käy kieltäminen, etteikö tuotteiden hinnallakin olisi merkitystä ostopäätöstä tehtäessä. Onneksi Kuluttajaviraston selvitykset osoittavat, että ympäristömerkityt tuotteet ovat samanhintaisia kuin muut vastaavat tuotteet. Hinnat voivat tosin vaihdella kauppakohtaisesti.
Tänään julkaistun uutisen mukaan Joutsenmerkki on yksi maailman tunnetuimmista merkeistä. Pohjoismaiden ympäristöministerit visioivat, että vuonna 2015 Joutsenmerkki on yksi tehokkaimmista vapaaehtoisista ympäristömyötäisen kuluttajapolitiikan välineistä. Lue koko uutinen täältä >>
Loppuun vielä mainospala Joutsenmerkin sivuilta:
Miksi valita Joutsenmerkitty?
- valintasi kuormittaa ympäristöä vähemmän koko elinkaarensa aikana
- tuotteen suurimmat ympäristövaikutukset on minimoitu
- voit siis luottaa sen ympäristöystävällisyyteen, koska sen on tarkistanut valmistajasta ulkopuolinen, puolueeton taho
- tuote on laadukas; Joutsenmerkin saadakseen se on täyttänyt myös toimivuus- ja kestävyysvaatimukset
Katso lisää: www.ymparistomerkki.fi
Joutsenmerkin eurooppalainen sisar eli ns. EU-kukka näyttää puolestaan tältä
EU-kukka on Euroopan yhteisön yhteinen ympäristömerkki. Myös se kertoo puolueettomasti tuotteen tai palvelun ympäristöystävällisyydestä, laadusta tinkimättä.
Kainuun ilmastostrategia-luonnoksessa on esitetty, että kainuulaisen rakentamisen pitäisi olla lähirakentamista paikallisesta puusta. Erityisesti julkisessa uudisrakentamisessa tulisi sitoutua mahdollisimman hiilineutraaliin puurakentamiseen, mikä myös vahvistaisi paikallista osaamista ja liiketoimintaa.
Hyvänä esimerkkinä paikallisesta puurakentamisen osaamisesta on kuhmolainen Woodpolis, jossa panostetaan energiatehokkaan asumisen ja puurakentamisen innovaatioiden kehittämiseen. Woodpolishan voitti juuri viime vuoden lopulla Helsingin Honkasuon ekotehokkaasta kaupunkikylästä tontinvarauskilpailussa alueen, jolle rakennetaan rivi- ja omakotitaloja 10 000 kerrosneliömetrin edestä. Ekotehokkuus näkyy projektissa ”mm. rakennusten lämmitysenergian kulutuksessa, hiilijalanjäljessä ja materiaalivalinnoissa so. rakennuksien toteutuksesta ja käytöstä (asumisesta) aiheutuneiden luonnonvarojen (materiaali ja energia) käytön ja syntyneiden päästöjen ja jätteiden suhde valmiiseen tuotteeseen ja palveluun”. Lue lisää projektista >>
Puurakentamisella on todettu olevan kiistattomia ilmastohyötyjä, sillä
- puurakentamisella voidaan korvata teräs- ja betonirakentamista, jotka aiheuttavat paljon kasvihuonekaasupäästöjä
- puuhun sitoutunut hiili varastoituu puurakennuksiin pitkäksi aikaa
- puurakentamisessa sivuvirrat ja lopulta itse rakennuksetkin voidaan kierrättää bioenergiaksi
Koko Suomen tasolla puutuotteet ovat siis pieninä hiilinieluja. Puutuotteiden sitomia hiilivarastoja ei kuitenkaan selvitetty Kainuun kasvihuonekaasutaseen laskennan yhteydessä, koska se olisi vaatinut erilaista tarkastelutapaa. Puurakentamisen suurin ilmastopäästöjä vähentävä vaikutus johtuu näet siitä, että sillä voidaan korvata päästöintensiivisiä rakennusmateriaaleja kuten terästä ja betonia. Betonia ja terästä ei kuitenkaan valmisteta Kainuussa, joten päästövähennykset eivät näy paikallisessa kasvihuonekaasutaseessa. Globaalilla tasolla näillä vähennyksillä on kuitenkin tärkeä merkitys, sillä sementin ja teräksen valmistus aiheuttavat useita prosentteja maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä – ne aiheuttavat enemmän päästöjä kuin vaikkapa lentoliikenne.
Ilmastohyötyjen ohella puurakentamisen lisäämistä tukevat myös mm. metsäteollisuuden rakennemuutos, paikallinen osaaminen ja Kainuun suuret metsävarat. Kuten kaikessa metsän käytössä, myös puurakentamisessa pitää luonnollisesti muistaa, ettei luonnon monimuotoisuutta pidä uhata.
Filed under: Ilmastostrategia
Tällä viikolla vietetään Valtakunnallista Luonto- ja ympäristöviikkoa kirjastoissa. Viikon aikana yli 200 Suomen kirjastoa järjestää mm. satutuokioita, näyttelyitä, luentoja, kilpailuita ja paljon muuta tuodakseen ihmisten tietoisuuteen ajankohtaisia luonto- ja ympäristöasioita. Kainuun kirjastoista Kuhmon, Puolangan ja Suomussalmen kirjastot osallistuvat Valtakunnalliseen Luonto- ja ympäristöviikkoon. Kannattaa siis käydä tutustumassa!
Luonto- ja ympäristöviikon tämän vuoden teemoina ovat vapaaehtoistoiminta sekä luonnon hiilivarastot kuten suot ja metsät. Teema on siis tärkeä myös ilmastonsuojelun kannalta, onhan hiilivarastoilla tärkeä ilmastollinen merkitys.
Mitä hiilivarastot sitten ovat?
Kaikkein tärkein hiilivarasto Suomessa on soiden turve, johon on kertynyt viimeisimmän jääkauden jälkeen 5500 miljoonaa tonnia hiiltä. Soiden hiilivarasto on yli neljä kertaa niin paljon kuin kangasmetsien maaperän ja lähes kahdeksan kertaa niin paljon kuin kangas- ja suometsien puuston hiilivarastot yhteensä. Pienikin suhteellinen hupenema näin suuressa hiilivarastossa aiheuttaisi valtaisat hiilidioksidipäästöt ilmakehään: Jos turpeen hiilivarat pienenisivät 10 %, vapautuisi ilmaan yhtä paljon hiiltä kuin koko Suomen hiilidioksidipäästöistä 30 vuodessa. Soilla on siis erittäin tärkeä rooli ilmastonsuojelussa. (lähde: Metsävastaa)
Metsät puolestaan toimivat elinkaarensa aikana vuoroin hiilivarastona, vuoroin hiilenlähteenä. Kasvaessaan metsät sitovat hiiltä, mutta toisaalta ne vapauttavat hiiltä hajoamisen, palamisen ja lahoamisen yhteydessä. Metsä on hiilen lähde myös silloin, kun hakkuut ylittävät metsän kasvun ja metsän hiilivarasto pienenee. Metsien hiilivarastoja voidaan siis kasvattaa lisäämällä hiilivarastoja nykyisissä metsissä tai perustamalla uutta metsää. (lähde: Metsävastaa)
Kainuun hiilivarastothan inventoitiin viime syksynä, kun maakunnalle laadittiin kasvihuonekaasutase. Taseessa inventoitiin Kainuun metsät kokonaisuudessaan, minkä lisäksi selvityksessä olivat mukana turvetuotantoalueet ja viljelysmaat (joiksi luokitellaan myös alle 5-vuotiaat nurmet) sekä yli 5-vuotiaat nurmet (mukaan lukien luonnonniitty ja -laidun, hakamaa, suojavyöhykenurmi ja suojakaista). Luonnontilaiset suot tai vesistöt eivät kuitenkaan olleet laskelmassa mukana, koska kasvihuonekaasulaskennassa huomioidaan vain ihmisen toiminnasta aiheutuvat ilmastopäästöt ja varastot.
Kainuun maankäyttösektorin nielu on merkittävä, -3360 kilotonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Erityisen suuri on puuston nettokasvusta (kasvu miinus poistuma) johtuva nielu, mutta myös kangasmaa metsämaana ja viljelysmaana toimii hiilen nieluna. Tärkeinä hiilivarastoina ovat myös luonnontilaiset suot, mutta niitä ei siis tässä taseessa huomioida. Sen sijaan turvemaat (metsämaa, viljelysmaa, ruohikkoalueet), kangasmaa ruohikkomailla, turvetuotantoalueet sekä metsien lannoitus aiheuttavat kasvihuonekaasujen päästöjä maankäyttösektorilla.
Muutama prosentti hiilivarastosta sitoutuu myös puusta valmistettuihin tuotteisiin. Vuonna 2008 puutuotteiden hiilinielu Suomessa oli noin 0,3 % koko maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektorin hiilivarastosta. Puutuotteiden hiilivarastoja ei kuitenkaan pystytty Kainuun kasvihuonekaasutaseessa huomioimaan, koska tarvittavia tietoja ei ollut saatavilla.
Lue lisää Kainuun hiilinieluista Kainuun kasvihuonekaasutase 2009 -raportista
Filed under: Kuluttaminen
Muistatko, kun kirjoitin tammikuun alussa ILMANKOS-hankkeen käynnistämästä tipattoman tammikuun haastajasta, Lihaton tammikuu -tapahtumasta? Tarkoituksena oli siis kokeilla kasvisruokaa kuukauden ajan ja siten pienentää omaa hiilijalanjälkeä.
Lihaton tammikuu keräsi Facebookissa reilut 10 000 osallistujaa. Nyt ILMANKOS-hanke on teettänyt laskelman, jossa selvitetään, miten noinkin ison porukan kuukauden lihattomuus on vaikuttanut ilmastopäästöihin.
Selvityksen mukaan sekaravintoa syövän henkilön kuukauden hiilijalanjälki pienenee lihattoman ruokavalion ansiosta kuusi prosenttia. Täysin vegaanisella ruokavaliolla ilmastopäästöt ovat tätäkin pienemmät. Yhteensä laskennalliset ilmastopäästöt vähenivät Lihaton tammikuu -tapahtuman ansiosta 160 000 kg, kun kaikki osallistujat korvasivat lihan kasviksilla kuukauden ajan.
Lihaton tammikuu -tapahtuman kerrotaan tuoneen osallistujille muutakin iloa kuin hiilijalanjäljen pienenemisen: osallistujat ovat kertoneet myös hoikistuneensa kevyemmän ruokavalion ansiosta, oppineensa uusia kasvisruokareseptejä sekä onnistuneensa pienentämään kauppalaskuaan, kun lihatuotteet jäivät kaupan hyllylle. Tämän vuoksi monet osallistujista ovatkin suunnitelleet jatkavansa joko lihattomalla linjalla tai ainakin vähentävänsä lihan kulutusta.
ILMANKOS-hanke muistuttaa, että ravinto aiheuttaa noin neljänneksen yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä. Ei siis ole yhdentekevää, mitä suuhumme laitamme. Jos esimerkiksi yksittäinen ihminen siirtyy kokonaan kasvisruokavalioon, pienentyy hänen vuosittainen henkilökohtainen ilmastokuormansa meno-paluulennon verran Kanariaan ja takaisin.
Pienillä arkielämän valinnoilla on siis paljon merkitystä ilmaston kannalta. Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitinkin, MTT:n tutkimuksen mukaan suomalainen heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin 20-30 kiloa vuodessa. Helpoimmat keinot vähentää ruoan ilmastovaikutuksia on siis paitsi korvata lihaa kasviksilla, myös pienentää roskiin menevän ruoan määrää.
Lue ILMANKOS-hankkeen tiedote aiheesta
Lue selvitys Lihattoman tammikuun ilmastovaikutuksista
Kirjoittelin eilen Kainuun ilmastostrategia 2020 -luonnokseen jäteasioista ja herättelin mieleen Photoshopin käytön perusteita tehdessäni raporttiin kuvan jätehierarkiasta. Laitetaanpa kuva tännekin nähtäväksi.
Mitä tämä kuva sitten kertoo meille?
Kapulakielellä kerrottuna se esittää visuaalisesti EU:n jätestrategiassa määriteltyä jätehuollon tavoitteiden tärkeysjärjestystä, jossa tiivistyvät myös Suomen jätehuollon keskeiset periaatteet.
Selvemmällä suomenkielellä se kertoo yksinkertaisesti sen, että mitä vähemmän jätettä syntyy, sitä parempi. Vaikka jätteiden lajittelu ja kierrätys ovat tärkeitä, ne ovat ikään kuin yrityksiä korjata jo tapahtunutta virhettä. Meidän pitäisi ennen kaikkea toimia niin, että voimme välttää jätteen muodostumista – tai ainakin vähentää sen muodostumista. Paras jäte on siis syntymätön jäte.
Miten sitten ennaltaehkäistä jätteen syntymistä?
Fiksu vähentää jätettä -sivulla on hurjan hyviä vinkkejä miten vähentää jätteen syntymistä arkisissa tilanteissa kuten töissä, ostoksilla, ruoanlaitossa, lastenkutsuilla, harrastuksissa, siivouksessa ja sisustamisessa jne. Sivuilla on myös opetusmateriaalia eri kouluasteiden käyttöön. Kannattaa tutustua!
Muutamia yksinkertaisia vinkkejä myös tässä
- Satsaa laatuun. Varaudu maksamaan enemmän, mutta paljon harvemmin.
- Valitse pitkäikäisiä ja kestäviä tuotteita, joille löytyy varaosia ja mahdollisesti takuu.
- Kierrätä, korjaa ja käytä uudelleen tavaroita.
- Vuokraa, lainaa tai hanki yhteisesti. Osta palveluita tuotteiden asemesta
- Älä osta ylipakattuja tuotteita ja vältä kertakäyttötavaraa.
- Valmista sopiva määrä ruokaa, älä heitä ruokaa roskiin.
- Luovu muovikasseista. Ota kauppaan mukaan kangaskassi ja korvaa kertakäyttöiset hedelmäpussitkin kestokasseilla.
- Suosi täyttöpakkauksia.
- Vaihda kertakäyttövaipat kestovaippoihin
- Kieltäydy mainoksista ja kiinnitä postilaatikkoosi ”Ei mainoksia” –lappu
- Lahjoita käyttökelpoiset vaatteet ja kengät avustuskeräyksiin tai myy ne kirpputorilla.
- Anna lahjaksi aineettomia elämyksiä ja palveluita, älä turhaa krääsää.
Koska kaiken jätteen muodostumisen ehkäisy on käytännössä mahdotonta, jätehierarkian mukaisesti seuraavaksi tärkeintä on materiaalien uusiokäyttö ja kierrätys. Kierrätysohjeita löytyy mm. Eko-Kympin sivuilta. Suurimman osan tuottamistamme jätteistä voi kierrättää, joten kannattaa siis ehdottomasti panostaa asianmukaiseen jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen!
Osallistuin viime viikolla varsin mielenkiintoiseen seminaariin, jossa keskusteltiin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja esiteltiin ns. työkaluja, kuinka varautua ilmastonmuutokseen.
Ilmastokeskustelussa yleensä pääpaino on nimenomaan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä eli siinä, miten voimme rajoittaa ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasujen tuottamista. Kasvihuonekaasujahan voimme vähentää esimerkiksi tehostamalla energiankulutusta ja korvaamalla ns. fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla energialähteillä.
Yhtä tärkeää on kuitenkin ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Ilmastomme tulee näet väistämättä muuttumaan. Vaikka koko maailma lopettaisi kasvihuonekaasujen tuottamisen vaikkapa jo huomenna, tulisi ilmasto silti lämpenemään parisen astetta. Monet ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut säilyvät näet ilmakehässä satoja vuosia. Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä pyritäänkin siis varmistamaan, että ilmasto lämpenisi mahdollisimman vähän ja aiheutuvia haittoja voitaisiin siten rajoittaa.
Myös Kainuun ilmastostrategiassa pohditaan, miten täällä voidaan varautua ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. On todennäköistä, että erilaiset sään ääri-ilmiöt tulevat yleistymään ja aiheuttavat siten lisääntyvässä määrin ongelmia. On siis tärkeää varautua niihin, jotta ne eivät pääse yllättämään. Kunnat voivat – ja niiden pitää – varautua ilmastonmuutokseen tai poikkeuksellisiin sääilmiöihin. Suuri osa varautumistoimista parantaa paikallista kriisivalmiutta ja kansanterveyttä (energia, vesi, liikenne) muutenkin. Sopeuttavat toimenpiteet liittyvät taas pidemmälle tulevaisuuteen kuten maankäyttöön ja yhdyskuntatekniikan suunnitteluun, mitoituksiin ja rakennusten sijoitteluun.
Siinä paha missä mainitaan. Juurikin tätä tekstiä kirjoittaessani kuulen radiouutisista, että Mäntyharjulla on poikkeustila lumisateiden takia. Radiossa paikallinen vanhus kertoo joutuneensa sähkökatkoksen vuoksi lähtemään kotoaan evakkoon – hänellä kun ei ole talossaan puulämmitystä ja pakkasilla talo kylmenee nopeasti. Terveydenhuollossakin on suuria ongelmia, kun sähkökatkos on pimentänyt kunnantalolla sijaitsevan tietokonepalvelimen. Terveyskeskuksessa ei siis päästä käsiksi potilastietoihin, mutta hoitotoimenpiteet onneksi onnistuvat varajärjestelmien avulla.
Ei siis tarvitse välttämättä ymmärtää ilmastonmuutoksen fysikaalisia syitä ja seurauksia huomatakseen, millaisia vaikutuksia sillä voi olla. Kukapa olisi jo ehtinyt unohtaa viimekesäiset myrskyt, rankkasateet ja ukkoset, joiden jäljiltä kaatui Kainuun alueella yli 100 000 kuutiota puuta, katkesi sähköjä ja paloipa ainakin Kajaanissa omakotitalokin.
Ei tietenkään voida sanoa, mikä yhteys näillä yksittäisillä sääilmiöillä on ilmastonmuutokseen – eikä se ole tarkoituksenmukaista. Voidaan vain arvioida, että sään ääri-ilmiöt tulevat tulevaisuudessa useammin ja voimakkaampina. Niihin on varauduttava, jotta kainuulaiset kodit edes perukassa eivät jää ilman sähköä pitkiksi ajoiksi ja äärimmäiset sääilmiöiden aiheuttamat terveysriskit voidaan minimoida. Myös taloudellisia vahinkoja voidaan yrittää ennaltaehkäistä.
Meidän on siis sopeuduttava ajatukseen, että ilmastonmuutos on ja tapahtuu, ja meidän on suunniteltava tulevaisuutemme sen mukaan. Mitä meidän pitäisi Sinusta tehdä varautuaksemme ilmastonmuutoksen riskeihin?
Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia valmistui vuonna 2005. Strategian uusiminen on tarkoitus toteuttaa vuosina 2011-2013.
Filed under: Kuluttaminen
Tammikuu on vasta puolessa välissä, ja ikäväkseni täytyy myöntää. että olen rikkonut uudenvuoden lupaukseni jo – vieläpä monta kertaa. Häpeällistä.
Mitä sitten lupasin?
Yksinkertaisesti sen, että en enää heitä ruokaa roskikseen. Tai oikeammin, että en heitä ruokaa biojätteeseen, vaan minimoin kaiken elintarvikkeiden hävikin nollaan. No, eihän se onnistunut. Biojätteeseen on jo päätynyt esimerkiksi pilaantunut päärynä ja riisin loput, kun vain nyt tuli keitettyä liikaa.
(Tässä kohtaa pitänee myöntää myös riisinkeittämisen olevan yhden lajin ilmastosynti, joka pitäisi korvata käyttämällä kotimaista perunaa)
Tein uudenvuoden lupaukseni siksi, että järkytyin todella lukiessani loppuvuodesta MTT:n tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan 5 % suomalaisten ruokaostoksista päätyy roskikseen. Suomalaiset kotitaloudet heittävät siis syömäkelpoista ruokaa roskiin 50-65 kiloa vuodessa, mikä tekee yksittäistä kansalaista kohden vuosittain 20-30 kiloa.
Eniten pois heitetään vihanneksia ja kotiruokaa. Poisheiton suurimpia syitä olivat tutkimuksen mukaan ruuan pilaantuminen (29 prosenttia), päiväyksen vanhentuminen (19 prosenttia), lautastähteeksi jääminen (14 prosenttia) ja liian suurien ruokamäärien valmistaminen (13 prosenttia). (Lähde: MTT 14.12.2010)
Eduskunnan arvioiden mukaan koko ruokaketjun hävikki voi olla jopa puolet kaikesta saatavilla olevasta ruoasta, ja ruokahävikistä aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset voivat monissa elintarviketuoteryhmissä olla jopa selvästi suurempia kuin mitä vaikkapa pakkausten valmistuksesta ja jätehuollosta aiheutuu.
Ruokahävikin pienentäminen on siis iso ilmastoteko.
Kaiken kaikkiaan Suomen talouksissa haaskataan roskikseen yhteensä noin 120-160 miljoonaa kiloa täysin syömäkelpoista ruokaa. Tämä tapahtuu maailmassa, jossa tuhannet ja taas tuhannet ihmiset näkevät nälkää. Järkyttävää.
Muutosta ilmassa 
